ENHEDUANNA, ENSIMMÄINEN NIMELTÄ TUNNETTU RUNOILIJA

Enheduanna on ensimmäinen nimeltä tunnettu runoilija ihmiskunnan historiassa. Hän oli todennäköisesti Akkadin valtakunnan luojan, kuningas Sargon I Suuren(hallitsi 2334-2279 eaa) tytär, ja toimi sumerilaisessa Urin suurkaupungissa, uskonnollisessa ja poliittisessa keskuksessa, Inanna-jumalattaren ja Nanna-jumalan ylipapittarena.

Uhrilahjana annettu kiekko, joka kuvaa uhraavaa Enheduannaa.

Emme tiedä hänen elinvuosiaan tarkasti, mutta hän toimi ylipapittarena Sargonin hallituskauden loppupuolelta tämän seuraajien, todennäköisten veljiensä, Rimushin(2279-2270 eaa) ja Manistushun(2270-2255 eaa), hallituskausien halki aina todennäköisesti jälkimmäisen pojan Naram-Sinin(2255-2218 eaa) hallituskauden alkuvuosiin. 

Usein Enheduannan aktiivisiksi vuosiksi annetaan noin 2285-2250 eaa. Hän olisi ollut todennäköisesti ainakin teini-iässä tullessaan ylipapittareksi, joten voimme arvioida karkeasti, että hän olisi syntynyt todennäköisesti viimeistään noin 2300 eaa.

Nanna oli Kuun jumala, ja Inanna kauneuden, rakkauden ja sodan jumalatar. Inanna edustaa Lähi-Idän naispuolisia "äitijumaluuksia", ja periaatteessa samaa jumalatarta palvottiin eri nimillä tuhansien vuosien ajan: Afrodite eli Venus, Astarte, Isis, Ishtar ja Kybele. Kristillisenä aikana Jeesuksen äiti Neitsyt Maria omaksui jossakin määrin saman roolin.

Enheduannan noin neljästäkymmenestä runosta kuuluisin on ylistysruno juuri Inannalle, jonka pieni osa kuuluu näin:

Suuri kuningattarien kuningatar, tuotos pyhän kohdun varten oikeamielisiä jumalaisia voimia, suurempi kuin oma äitisi, viisas ja järkevä, kaikkien vieraiden maiden valtiatar, kuhisevan kansan elämänvoima: Olen lausuva sinun pyhän laulusi! Aito jumalatar sopiva jumalaisia voimia varten, loistavat lausumasi ovat suurenmoisia. Sydämellinen hyvä nainen jolla on säteilevä sydän, minä luettelen jumalaiset voimasi sinua varten! ...Minä, Enheduanna, olen lausuva rukouksen sinulle. Sinulle, pyhä Inanna, olen antava kyynelteni virrata vapaasti kuin suloisen oluen! Olen sanova hänelle "Sinun päätöksesi!"

Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu
savitaulu.

Enheduannan tuotanto on kokonaisuudessaan uskonnollista ja todennäköisesti sitä käytettiin vuosisatojen ajan osana temppelien päivittäisiä uskonnollisia seremonioita. Kuten käytännössä kaikki kirjallisuus antiikin aikana, se oli tarkoitettu lausuttavaksi ääneen. Paitsi että ehkä muutama ihminen sadasta osasi lukea ja kirjallisten tekstien odotettiin tulevan luetuiksi julkisesti yleisölle, myös ajatus siitä, että teksti luettaisiin äänettä vaikka lukija olisi yksin, on todennäköisesti varsin myöhäinen vaihe ihmiskunnan kirjoitetun kirjallisuuden historiassa. 

On esitetty, että Akkadin kuningas Sargon voisi ollut olla vain kuvaannollisesti Enheduannan "isä" - samaan tapaan kuin muinaisen Egyptin Kushin varakuninkaiden titteli oli "Kuninkaan poika Kushissa", ilman että yksikään Kushin varakuninkaista olisi varmasti ollut yhdenkään kuninkaan poika. Mutta koska Mesopotamian korkeakulttuureissa oli tapana nimittää kuninkaiden lähisukulaisia merkittäviin uskonnollisiin asemiin, hän todennäköisesti oli kuninkaan biologinen tytär.

Papiston valta rajoitti ja oli usein uhka kuninkaiden vallalle muinaisessa Mesopotamiassa. Ei vain poliittisesti, vaan myös taloudellisesti, sillä temppelit ja papisto nauttivat verovapauksia, mikä kävi kuninkaiden kukkaroille, vähentäen heidän käytössään olevia resursseja.

Ur oli yksi tärkeimmistä nykyisen Irakin eteläosan sumerien kaupunkivaltioista ja oli jo Enheduannan aikana muinainen, omaten yli tuhannen vuoden historian. Sargon oli hallituskaudellaan valloittanut koko Mesopotamian, luoden ensimmäisen varsinaisen imperiumin ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Hänen pääkaupunkinsa Akkadin (jota ei ole koskaan löydetty) mukaan nimetty valtakunta käsitti nykyisen Irakin ja osan Syyriaa, ja Urin hallinta oli tärkeä osa sen koossapitämistä.

Pronssinen, Ninivestä löydetty kuninkaan päätä esittävä patsas,
jonka on ehdotettu kuvaavan Akkadin Sargonia.

Sumerilaiset nousivat kapinaan Sargonin kuoltua ja Enheduanna joutui pakenemaan Urista, ennen kuin Akkad valloitti sen uudelleen ja kukisti kapinan. Enheduannan tuotannossa viitataan näihin tapahtumiin. Vaikka Enheduanna oli itse akkadilainen, hänen tuotantonsa on sumerinkielellä.

Akkadilaiset olivat seemiläisiä, heidän kielensä oli sukua nykyisille arabialle ja heprealle, ja sen vaikutus oli suuri myöhempien seemiläisten kulttuurikansojen assyrialaisten ja babylonialaisten kieliin, jotka toisinaan nähdään akkadinkielen myöhempinä murteina.

Ensimmäinen historiassa nimeltä tunnettu akkadilainen oli myös merkittävä nainen Urin kaupungissa, kaksisataa vuotta ennen Enheduannaa elänyt kuningatar Puabi, jonka loistelias hauta (ihmisuhreineen) kuuluu 1920-30 -luvuilla esiin kaivettujen Urin kuningashautojen merkittävimpiin.

Sumerilaiset, ensimmäisen varsinaisen korkeakulttuurin luojat, jotka kilpailevat muinaisen Egyptin kanssa ensimmäisen kirjakielen luomisen kunniasta, taas eivät kuuluneet mihinkään nykyisin tunnettuun kieliryhmään. 

Ensimmäisen varhaiset tekstit sumerinkielellä, riippuen määritelmästä, ajoittuvat niinkin varhain kuin 3500 eaa, eli 5500 vuotta sitten. Enheduannan ajan jälkeen sumerilaiset kokivat vielä yhden kukoistuskauden Urin kolmannen dynastian(2112-2004 eaa) aikana. Sen jouduttua nykyisen lounais-Iranin alueella sijainneen Elamin valloittamaksi sumerinkieli sammui puhuttuna kielenä, mutta säilyi myöhemmän latinan tavoin uskonnollisena ja kulttuurikielenä vielä kaksi vuosituhatta.

Osaksi sumerinkielen myöhempään täydelliseen sammumiseen vaikutti se, että sitä kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella savitauluille, eikä tätä kirjoitustapaa siirretty käytettäviksi papyruksiin ja muihin materiaaleihin niiden yleistyttyä.

Ennallistus siitä, miltä Urin kaupunki on voinut näyttää kukoistuskaudellaan.

Aivan täyttä varmuutta siitä, että Enheduannan nimissä kulkevat runot ovat hänen, ei ole, sillä runot ovat säilyneet vain satoja vuosia myöhemmin kirjoitetuissa savitauluissa.

Mahdollisesti osa on hänen nimiinsä myöhemmin laitettuja, samaa aihetta samaan tyyliin käsitelleiden ja kauan sitten unohtuneiden runoilijoiden. Kuuluisien runoilijoiden tyyliin kirjoittavien henkilöiden parhaiden runojen on ollut tapana, kautta varhemman kirjallisuushistorian, usein tulla omaksutuksi niiden esikuvan tuotantoon - ja on myös mahdollista, että runot ovat hänen palveluksessaan olleiden papittarien tai muusikoiden laatimia, ja että hänen roolinsa olisi ollut enemmän mesenaatin, taiteensuosijan. 

Nämä ovat kuitenkin vain tarpeellisia varauksia, ja vallitseva näkemys on, että suurin osa hänen nimissään kulkevasta tuotannosta on todennäköisesti hänen itsensä laatimia. Tämä ei sulje pois myös mesenaatin roolia; monet kirjalliset merkkihenkilöt ovat olleet sekä itse runoilijoita, että suosineet runoilijoita.

Urin kolmannen dynastian rakennuttama temppelitorni, zikkurat.´´

Enheduanna kuoli joskus Naram-Sinin hallituskauden varhaisina vuosina, ja tämän tytär Enmenanna seurasi Enheduannaa ylipapittarena. 

Enheduannan tuotanto ei unohtunut; se on säilynyt pääosin Babylonian kuuluisan kuningas Hammurabin(1792-1750 eaa) dynastian aikana tehdyissä kopioissa.

Koska se oli liikaa, liikaa minulle, suuri ylistettu valtiatar, olen lausunut tämän runon sinulle. Toistakoon laulaja sinulle keskipäivällä mikä sinulle lausuttiin keskiyöllä: "Vuoksi vangitun puolisosi, vuoksi vangitun lapsesi, raivosi on lisääntynyt, sinun sydämesi rauhoittumaton."

HATSEPSHUT, EGYPTIN KUULUISIN NAISPUOLINEN KUNINGAS

12. dynastian Sobekneferun(1806-1802 eaa) jälkeen seuraava Egyptin naispuolinen kuningas oli 18. dynastian kuuluisa Hatsepshut, joka hallitsi Egyptiä 21 vuotta, mahdollisesti noin 1479-1458 eaa.

Kuningas Hatsepshutin patsaan pää.

Hän tuli valtaan velipuolensa, kuningas Thutmosis II(1492-79) kuoltua, ja oli aivan aluksi veljenpoikansa Thutmosis III(1479-1425 eaa) sijaishallitsija, tämän ollessa pikkulapsi, mutta viimeistään noin 1473 eaa Hatsepshut otti käyttöön kuninkaan tittelin ja häntä alettiin esitettämään julkisissa monumenteissaan ei vain pelkästään kuninkaan asussa - kuten päässään Egyptin kaksoiskruunu, yllään kiltti ja leuassaan valeparta - vaan myös miehenä.

Todennäköisesti tarkoituksena oli tuoda tälla tavoin ilmi, että hänen kuninkuutensa ei millään tavoin rikkonut Egyptin perinteitä, ja että hän kykeni suorittamaan kaikki kuninkaan tehtävät ja ylläpiti jumalallista järjestystä ja hyvinvointia.

Hatsepshut ei syrjäyttänyt veljenpoikaansa valtaistuimelta, vaan tämä säilyi nuorempana kanssahallitsijana. Monumenteissaan Hatsepshut kuitenkin esitti itsensä isänsä Thutmosis I(1504-1492 eaa) aiottuna perillisenä hallitsijana, joskin hän myös esitti itsensä auringonjumala Ran tyttärenä vahvistaakseen asemaansa.

Kuninkaallisessa mytologiassa kuningas oli esitetty Ran lapsena 5. dynastiasta(2435-2306 eaa) lähtien; aiemmin Vanhan valtakunnan alkupuolella aurinko ei ollut vielä ollut itsenäinen jumaluus, vaan muihin jumaliin liitettävä taivaankappale.

Hatsepshutin nimellä varustettu
pillenpyörittäjän
muotoinen amuletti, skarabee.

Hatsepshutin valtaistuinnimi oli Maatkara, mikä käytännössä tarkoittaa, että "[Totuuden jumalatar] Maat on [auringonjumalan] Ra'n elinvoima". Hänen Horus-nimensä oli Useretkau, "Sielunvoimissa mahtava". 

Hatsepshut jätti jälkeensä Luxorin vastapäiselle rannalle, Deir el-Bahriin, kuuluisan kuolintemppelinsä, jonka suunnitteli hänen tärkeimpiin hovimiehiinsä kuulunut Senenmut, joka todennäköisesti kuoli muutamaa vuotta ennen hallitsijaansa.

Tämän temppelin esikuvana oli Egyptin Ensimmäisen välikauden jälkeen yhdistäneen Mentuhotep II(2061-2010 eaa) oma kuolintemppeli Luxorissa, ja Hatsepshut korosti kuinka hän oli kuninkaana eheyttänyt maata hyksojen valtakauden jälkeen, vaikka se olikin päättynyt vuosikymmeniä ennen hänen syntymäänsä.

Egypti oli yhdistynyt vuosisatojen hajaannuksen jälkeen Hatsepshutin isoisän Ahmosen(1550-1525 eaa) kukistettua pohjoisen Hyksojen 16. dynastian ja perustettua uuden 18. dynastian. Tämä merkitsi Toisen välikauden(n. 1700-1550 eaa) loppua, ja Uuden valtakunnan(1550-1070 eaa) alkua.

Hatsepshutin temppeli Deir al-Bahrissa.

Hatsepshutin temppelistä Deir al-Bahrissa tuli monien myöhempien kuninkaallisten temppelien esikuva. Osana sen koristelua on selostus hänen käskystään tehdystä merimatkasta Puntin maahan, joka sijaitsi todennäköisesti jossakin Afrikan itärannikolla. Egyptin kuninkaat olivat lähettäneet aluksia hakemaan eksoottisia yleellisyystavaroita Puntista jo Vanhan valtakunnan ajalla, mutta Hatsepshut järjesti ensimmäisen Uuden valtakunnan kuninkaallisen retkueen Puntiin.

Hatsepshutin valtakaudella laajennettiin myös Theban pohjoispuolella Karnakissa sijaitsevaa Amun-jumalan temppeliä.

Hatsepshutin menestyksekkään ja rauhallisen valtakauden päätyttyä monumenttinsa säilyivät koskemattomina Thutmosis III oman, itsenäisen valtakauden puoliväliin, jolloin hän poisti Hatsepshutin nimen monista monumenteista. Syytä tähän ei varmasti tiedetä, 

Senenmutin patsas.

mutta se vaikuttaa liittyneen hänen yrityksiinsä vahvistaa nuoremman poikansa Amenhotep II(1427-1401 eaa) asemaa kruununperillisenä. On mahdollista, että Thutmosiksen aiottu perillinen, vanhempi poika Amenemhat, joka kuoli vuoden 1445 eaa tienoilla, oli Hatsephsutin tyttären Neferuren poika, kun taas Amenhotep III äiti ei omannut kuninkaallista syntyperää.

Kun Hatsepshut kuoli, hänet haudattiin Kuninkaiden laaksoon, ja vaikka hänen muumionsa lepo siellä keskeytyikin, se on löydetty ehjänä kätköstä, jonne papit sen puolisentuhatta vuotta myöhemmin piilottivat hautarosvoilta yhdessä monien muiden kuninkaallisten muumioiden kanssa.

Hatsephutin muumion perusteella hän oli kuollessaan

Hatsepshutin muumio.

noin 45-vuotias, ja hän eli todennäköisesti vanhemmaksi kuin kaikki seitsemän lähintä edeltäjäänsä valtaistuimellä.

Keskivertoelinikä Egyptissä siihen aikaan oli noin kymmenen vuotta vähemmän kuin mitä Hatsepshut eli. Myös Hatsepshutin ainoa tunnettu lapsi, yllä mainittu tytär Neferure, vaikuttaa kuolleen varsin varhain, koska hän katoaa tämän monumenteista äitinsä hallituskauden viimeisinä vuosina.

SOBEKNEFERU, EGYPTIN ENSIMMÄINEN NAISPUOLINEN KUNINGAS

Kun puhutaan Egyptin hallitsevista kuningattarista, yleensä tulee mieleen kuningatar Kleopatra, joka eli vuosina 69-30 ennen ajanlaskumme alkua ja oli Egyptin viimeinen Ptolemaios-suvun hallitsija(51-30 eaa) ennen kuin kuin Egypti liitettiin Rooman valtakuntaan. 

Mutta ennen Kleopatraa Egyptiä hallitsi kuninkaina (kyllä, kuninkaina) ainakin neljä naista - Sobekneferu. Hatsephsut, Neferneferuaten ja Twosret - ja mahdollisesti useita muita (kuten Merneith) joiden asema itsenäisinä hallitsijoina on epävarma.

Sobeknefrun patsas

Heistä kuuluisin oli 18. dynastian(1550-1305 eaa) Hatsepshut, mutta varhaisin oli 12. dynastian(1991-1802 eaa) viimeinen hallitsija Sobekneferu, tai kuten hänen nimensä joskus kirjoitetaan, Neferusobek. Toisin kuin itsensä miehenä julkisissa kuninkaallisissa kuvissaan esittänyt Hatsepshut, Neferusobek kuvattiin kuninkaana naispuolisena.

Sobekneferu hallitsi myöhemmän Torinon kuningasluettelon mukaan Egyptiä 3 vuotta, 10 kuukautta ja 24 päivän vuosina 1806-1802 eaa. 

Sobekneferu on hänen synnyinnimensä, ja tarkoittaa "Sobekin ja Ran kauneus". Ra oli auringonjumala, ja Sobek krokotiilijumala, joka yhdistettiin Niiliin ja sen hedelmällisyyttä tuoviin vesiin. Noustuaan valtaistuimelle hänen valtaistuinnimensä kuninkaana oli Sobekkara - "Sobek on Ran sielu".

Tämä nimi kirjoitettiin kartussin sisään, ja kuninkaat tunnistetaan jo siitä, että yleensä vain äärimmäisen harvoin muiden kuin heidän nimensä kirjoitettiin kartussien sisään.

Kuningas Sobekneferun valtaistuinnimi
kartussin sisällä sinetissä.

 

Jotkin kuningasperheiden jäsenet muodostavat harvinaisia poikkeuksia tästä säännöstä.

Kuninkaana Sobekneferulla oli viisi virallista nimeä, jotka heijastivat hänen asemaansa ja tehtäviään kuninkaana, joista merkittävin oli Horus-nimi, hänen kohdallaan Merytra, "Ran rakastama". Kuninkaan nimistä Horus-nimi oli kaikkein vanhin, ja esiintyi jo esidynastisella kaudella ennen kuin Narmer yhdisti Egyptin noin 3100 eaa.

Kuten Hatsepshut, myös Sobekneferu - pitkään hallinneen menestyksekkään kuningas Amenemhat III(1860-1814) tytär - seurasi velipuolta valtaistuimelle, hänen tapauksessaan kyseessä oli Amenemhat IV(1814-1806 eaa).

Sobekneferun hallituskausi vaikuttaa olleen rauhallinen, mutta sen lyhyyden vuoksi hän jätti jälkeensä vain vähän monumentteja, ja hänen hautapaikkansa on epävarma. Kuten velipuolensa Amenemhat IV, hän ei ehtinyt saada valmiiksi pyramidia hautapaikakseen, toisin kuin edeltävät 12. dynastian kuninkaat, joiden alunperin 40-50 metriä korkeat pyramidit ovat murentuneet vuosituhansien saatossa.

Sobekneferun 12. dynastia oli Egyptin kulttuurin, etenkin kirjallisen kulttuurin kukoistuskausi, ja alkuperäinen Sinuhen tarina - josta Mika Waltari otti nimen ja vaikutteita omaan samannimiseen romaaniinsa, joka sijoittuu 18. dynastian loppuun - kirjoitettiin jo 12. dynastian aikana. Alkuperäisen tarinan päähenkilön, Sinuhen, tarina alkaa Sobekneferun esi-isän, dynastian perustajan, suurvisiiristä kuninkaaksi nousseen Amenemhat I(1991-1962 eaa) hallituskauden päättyessä.

Sobekneferun jälkeen menestyksekäs 12. dynastia päättyi ja Egyptissä nousi valtaan heikko 13. dynastia, jonka puolivälissä Egyptin Keskivaltakunnan(2040-n. 1700) katsotaan päättyneen, ja Toisen välikauden, hajaannuksen ja sekasorron ajan, alkaneen.

Voidaan sanoa, että Sobekneferu hallitsi erittäin kauniin päivän iltaruskossa, juuri ennen yön laskeutumista.